Älä jää vaativassa kasvatustehtävässä yksin!

Uuden Suomen puheenvuorossa 29.10.2018 kasvatustieteen professori Juha T. Hakala kirjoitti Lasten huonosta käytöksestä ” Huonon käytöksen mitta täyttyy ? "-otsikon alla.

Ennen 25-oppilaan luokassa oli muutama huonosti käyttäytyvä oppilas, nyt niitä on lähes puolet luokasta. Aikuisuutta ei tunnisteta, auktoriteetista ei voi enää puhua. Lapset voivat omalla tahdollaan ohjata ihan kaikkia ja kaikkea, päättää kaikesta. Moni vanhempi pyrkii olemaan kaveri lapselle ja näin valta valuu lapselle. Vanhemmat kokevat että heillä ei ole otetta lapsiinsa. Näin kirjoittaa Hakala puheenvuorossaan.

Kirjoitelman alla on lukijoiden kommentteja, jossa Hakalan ajatuksen mukaan esitetään toiveita, että vanhemmat ottavat vallan takaisin lasta kunnioittavalla ja rajoja asettavalla kasvatuksella.

Kasvattaminen on vaikea laji. Vanhemmat tuovat malleja omaan kasvatustyyliinsä omasta lapsuudestaan joko suoraan siirtämällä sen omaan perheensä kasvatustyyliksi tai aktiivisesti pyrkimällä muuttamaan lapsuudessa saamaansa mallia toisenlaiseksi.

Vanhempien kokema tiukka käskyttämiseen pohjaava kasvatus saatetaan haluta kääntää juurikin toisenlaiseksi. Suomalaisten historiasta kumpuava lasten autoritäärinen kohtelu halutaan muuttaa demokraattisemmaksi omassa perheessä.

Ihan ymmärrettävää. Ja vanhemmat toimivat tässä ihan selkäytimestä.

Kasvatus ja koulutus muuttuvat ja uudistuvat hitaasti ja usein muutoksessa kiepsahdetaan ensin vähän väärälle puolelle, yli tavoitellun muutoksen. Oikea, tavoiteltu muutos ei synny helpolla hetkessä.

Kaverillinen, liian demokraattinen, neuvotteleva kasvatusote on aivan varmasti huono vaihtoehto, mutta voisiko jotain olla autoritäärisen ja hemmottelevan kasvatuksen välimaastossa.

Vanhemmilla on vaativa, koko lapsen tulevaisuuteen vahvasti vaikuttava kasvatustehtävä. Vanhemmat haluavat tehdä sen hyvin.

Ongelma on, että pirstaleista tietoa kasvatuksesta ja sen vaikuttavuudesta on paljon. Usein tieto on myös kovin ristiriitaista jopa toisen tiedon poissulkevaa. Ja miten tehdä se juuri minun perheelleni oikealla tavalla koko perheyhteisö huomioiden. Tähän uuteen muutostilanteeseen perheet tarvitsevat apua.

Yhteiskunnassamme ei ole ymmärretty varhaisen tuen merkitystä perheille annettavana palveluna. Sitä ei tarjota tarpeeksi ja se luo käsityksen vanhemmille, että ennaltaehkäisevän avun hakeminen ei ole täysin normaalia. Apua haetaan vasta kun tilanne on mennyt liian solmuun ja hankalaksi kotona lapsen kanssa tai kun koko perheyhteisö voi huonosti.

Saatetaan ajatella, että vanhemmat leimautuvat huonoiksi osaamattomuudessaan, vaikka pitäisi ajatella ihan toisin. Vanhemmilla on oikeus saada ennaltaehkäisevää, tukevaa, kannustavaa ja myötäelävää matalan kynnyksen apua sitä tarvitessaan.

Tässä asia asenteiden pitäisi muuttua yhteiskunnan muutoksen tuoman uuden kasvatushaasteen mukana.