Vertaistuki

Vanhemmuus näyttää olevan aika paineistettu laji ja vanhemmat kokevat olevansa suurennuslasin alla. Tuntuu myös, että on tarve menestyä vanhempana. Olla superhyvä vanhempi. Tuskastuminen ja uupuminen näissä vaatimuksissa koskettaa kaikkia vanhempia.

Vanhemmat kokevat riittämättömyyden tunnetta, yksinäisyyttä vanhemmuudessaan ja joskus jopa ajoittain häpeää omasta taidostaan ja pärjäämisestään vanhempana.

Helsingin sanomissa 25.7.2018 Sanna Kangasniemi kirjoittaa, että vanhemmat kokevat painetta ilmaista vain kiitollisuuden ja ilon kokemuksia lapsesta. Tuntuu, että on sosiaalisesti suotavaa vain hurrata vanhemmuuden iloa. Oi, oi aikamoinen vaatimus!

Kaikki vanhemmat tarvitsevat kuulevia, empaattisia ja kannustavia korvia, joille vuodattaa aika-ajoin tuskaansa. Tarvitaan jaettua kokemusta joka lohduttaa ja voimaannuttaa. Tuttuja, ystäviä, kylänmiehiä tai alan ammattilaisia tulisi jokaisen vanhemman saada käyttää tähän lohdun hakemiseen. Yksin ei kukaan pärjää! Tunteet ja ajatukset täytyy saada välillä purkaa ulos.

Vertaistuki on yksi parhain tuen muoto. Kuulluksi tuleminen, toisen kanssa jakaminen. On lohdullista huomata, että toinenkin on kokenut samaa. Toisen kokemuksista voi myös oppia ja saada arkeen toimivia ideoita. Hyvässä vertaistuessa ei päivitellä tai taivastella, vertailla tai tuomita vaan jaetaan iloja, suruja, pelkoja tasavertaisessa suhteessa. Saa olla niin vaillinainen ja epävarma kuin on. Parhaimmillaan se vähentää stressioireita, antaa toivoa ja lisää arjessa jaksamista.

Sanna Kangasniemi kertoo saavansa lohtua perhearjesta kertovasta komediasarjasta. On hauskaa ja lohdullista katsoa toistenkin arjen kömmähdyksiä ja takkuilua. On hienoa, jos osaa kääntää hankalat tilanteet nauruksi. Hyvässä vertaissuhteessa sekin onnistuu ja on ihan parasta.

Ollaanhan solidaarisia toisillemme.