top of page
Search

Lähekkäin vuorovaikutusryhmät äideille ja vauvoille keväällä 2019


LÄHEKKÄIN -VUOROVAIKUTUSRYHMÄT ÄIDEILLE JA VAUVOILLE


Lähekkäin -ryhmässä sinulla on mahdollisuus vahvistaa suhdetta vauvaasi turvallisessa ja rennossa ympäristössä sekä pohtia omaa äitiyttäsi ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Ohjaamme sinua tärkeimmän ja kauneimman asian edessä, sinun ja vauvasi vuorovaikutuksen vahvistamisessa. Lähekkäin -ryhmät alkavat raskausaikana ja jatkuvat vauvan synnyttyä. Osallistua voit yhteen tai kaikkin ryhmiin. Ryhmien päätavoite on auttaa äitejä nauttimaan raskaudesta tai jo syntyneestä vauvasta ja asettumaan vauvan äärelle vuorovaikutuksen, ajatusten ja tunteiden pohtimisen tasolla. Ryhmissä vuorottelevat ihanalla tavalla keskustelu ja leikki, joka suuntaa ajatukset vauvaan. Ryhmähetken jälkeen äitejä hemmotellaan vertaistuen seurassa kahvihetkellä.


Kevään 2019 ensimmäinen ryhmä kokoontuu maanantaisin (6 kerran hinta on 150 euroa)

4.3, 11.3, 18.3, 8.4, 15.4 ja 29.4. Ilmoittauduthan ryhmään viimeistään 18.2.2019.


Raskaana olevien äitien ryhmä klo 13.00 - 14.30

Äiti-vauva -ryhmä 2 - 4 kk ikäisille vauvoille klo 9.00 - 10.30

Äiti-vauva -ryhmä 5 - 7 kk ikäisille vauvoille klo 11.00 - 12.30


 

Toinen ryhmä alkaa 3.5.2019 ja kokoontuu maanantaisin ja perjantaisin (6 kerran hinta on 150 euroa). IIlmoittautuminen viimeistään 17.4.2019. Tapaamiset 3.5, 6.5, 10.5, 13.5, 20.5, 27.5.


Raskaana olevien äitien ryhmä klo 13.00-14.30

Äiti-vauva -ryhmä 2-4 kk ikäisille vauvoille klo 9-10.30

Äiti- vauva -ryhmä 5-7 kk ikäisille vauvoille klo 11-12.30

Mikäli minimimäärä osallistujia ei ilmoittaudu viimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä, ryhmää ei järjestetä. 

Lämpimästi tervetuloa vahvistamaan äitiyttäsi ja nauttimaan vauvastasi!


Tervetuloa ryhmään vahvistamaan omaa äitiyttäsi ja kurkistamaan vauvan maailmaan!

Rutista, rapsuta, rakasta, silitä pientä päätä

Lähelle ota ja lämmitä, älä sanoja säästä.

Ole tuhlari hellien sanojen, kosketa poskea, kättä.

Tuudita, helli ja hyväile, ota syliin, pois älä päästä.

Poutiainen, Salo 2015

Äidin ja vauvan välinen vuorovaikutus

Raskausaika on suuri muutosvaihe elämässä. Äidillä käynnistyy hormonaalinen ja mielensisäinen prosessi, joka valmistaa äitiä uuteen tehtävään vauvan hoivaajana. Äidin kyky tiedostaa käyttäytymisen taustalla oleva mielensisäinen maailma aikomuksineen, tunteineen ja haluineen aktivoituu. Omien hoivakokemusten kautta äidin mieli siirtyy kohti todellista raskaustilaa ja vauvan kuvittelua, sekä kohti synnytystä ja vauvan kohtaamista (Broden, 2008)


Vauvan syntymän jälkeen äidillä alkaa herkistymisen kausi, jolloin äidin huomio keskittyy lähes yksinomaan vauvan havainnointiin. Muissa asioissa tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky vähenevät. Herkistymisen jälkeen alkaa äidille ja lapselle muotoutua varhainen vuorovaikutussuhde.


Äiti reagoi tunneperäisesti, oikein ajoitetusti vauvan viesteihin joko rauhoittaen tai kutsuen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Äiti luo vauvalle rytmin, ajan ja paikan yhteiselle kokemukselle toisen ihmisen kanssa. On tärkeää olla tunkeilematon ja havaita vauvan omia aloitteita tulla kontaktiin syömisessä ja seuran tarpeessa. Äiti tarvitsee kyvyn hallita omaa stressiä ja väsymystä. (Biringen &Easterbrook, 2012; Salo & Flykt, 2013)


Raskausaikana kyky kokea ristiriitaisia tunteita ja pohti omia merkityksellisiä ihmissuhteita uusista näkökulmista lisääntyy. Tunteet vaihtelevat laidasta toiseen ja kyky sietää näitä ristiriitaisia kokemuksia muodostaa pohjaa vanhemmuuden emotionaaliselle kannattelukyvylle. (Slade, 2002)

Kiintymyssuhteeksi nimitetään elämän ensimmäisen vuoden aikana vauvan ja hoivaajan välille syntyvää suhdetta, jonka tarkoituksena on suojata lasta stressin kokemukselta (Bowlby, 1969) Vauvaiän aikana lapsen mieleen rekisteröityy päivittäisten hoivakokemusten pohjalta malli siitä, miten lähihoivaaja vastaa ja pystyy laannuttamaan lapsen stressitilan. Kun hoivaaja vastaa lapsen kokemaan stressiin ja hätään sensitiivisesti ja johdonmukaisesti, lapselle muodostuu turvallinen kiintymyssuhdemalli. Tämä mahdollistaa lapselle kehittyvän kyvyn säädellä omia tunteitaan, samoin kun kyvyn tutkia maailmaa ja kyvyn hakea kiintymyshahmon apua uusissa stressitilanteissa. (Ainsworth, Blehar, Waters & Wall 1978)


Vuorovaikutus vanhemman ja lapsen välillä on elämässä yksi eniten vaikuttavimmista asioista. Vauvalle se on elintärkeää. Hyvässä vuorovaikutussuhteessa vauva tuntee olevansa rakastettu, ihailtu ja arvostettu. Myös vanhemmalle suhde omaan vauvaan on rakkaussuhde.


Vauvana luotu kiintymyssuhde vanhempaan on pohja koko ihmisen turvan kokemukselle. Lapsuudessa luodut kiintymyssuhteet vaikuttavat merkittävästi lapsen persoonallisuuden kehitykseen, itsetuntoon, minäkuvaan ja siihen, miten hän aikuisena luottaa muihin ihmisiin. Turvallisesti kiintyneet lapset ovat empaattisia ja kaveripiirissä usein suosittuja, koska ovat taitavia sosiaalisissa tilanteissa ja suhteissa (Sinkkonen 2004, 1867.)


He osaavat myös ratkaista konfliktitilanteita paremmin. Tunteiden skaala on laajempi ja turvallisesti kiintyneet lapset kykenevät tilanteeseen sopivaan emotionaaliseen ilmaisuun.


Turvallisesti kiintynyt lapsi luottaa aikuiseen. Kun lapsi luottaa sinuun, hän voi kokeilla rajojaan ja lapsesta kasvaa tasapainoinen tavallinen lapsi, jota pienet vastoinkäymiset eivät horjuta. Olipa ongelma mikä tahansa, lapsi luottaa siihen, että sinä olet valmis paneutumaan hänen asioihinsa ja auttamaan häntä. Tässä kiintymyssuhteessa aikuinen on aidosti kiinnostunut lapsesta. Tällä kiinnostuksella on valtava energisoiva vaikutus, mitä ei sovi vähätellä lapsen elämänlaadun kannalta.


Kiintymysmalli ei siis ole luonteenpiirre, vaan se kehittyy lapsena ensimmäisten elinvuosien aikana. Tämä kiintymysmalli ohjaa myöhemmin tunnemaailmaa ja käyttäytymistämme ihmissuhteissamme. Kiintymysmallit ovat ikään kuin oletusmalleja, jotka toimivat aikuisena parisuhteen perustana ja muokkaavat suhdettamme omiin lapsiimme.


Kiintymyssuhdemallin on havaittu siirtyvän sukupolvelta toiselle vuorovaikutussuhteissa tapahtuvan turvallisuuden tunteen siirtämisen kautta (Rusanen 2011, 58-59).

Comments


bottom of page